8 X Güerita

 

Stylish Mikko from Private Blend blog shoot me with a  blog award.

Oh my!

Mom always told me to respond in the same language I'm being talked to. Remembering her wise words, I'm writing this post in Finnish.

Kiitos siis Mikko, blogisi on huippu, eikä vähiten miehisen näkökulmansa vuoksi!

Señores y señoras, kahdeksan asiaa, joita et (halunnut) tietää minusta:

1. Jaa mikä Kueriitta? 
Blogin nimi tarkoittaa paikallisella slangilla blondia. Itse tulin (hiusvari-) kaapista vasta puolisentoista vuotta sitten, siihen asti värjasin lettiäni sinnikkäästi mustanruskeaksi. Paikallinen styrkka vesilaatu, tyrmistynyt kampaajani sekä riittävän monen vuoden etäisyys armaan kotimaani värjäyskierrekulttuuriin (jonka olen kyllä ymmärtänyt olevan jo väistymässä luonnollisten sävyjen tieltä) käännyttivät lopulta kovakorvaisemmankin tolvanan paljastamaan todelliset karvansa. Blondi-identiteettini on kyllä yhä vähän hakusessa, tosin olen huomannut tukan avittavan kivasti latinalaisessa byrokraattisissa "hidasteissa". Viimeksi poliisiasemalla pääsin salamana jonon ohi, koska päivystävän komissaarion mielestä oli niin ihanat silmät ja nätti tukka. En valita.

50 Shades of Black, vuonna 2010

2. Telkkarini (ynnä muu kodintekniikka) on mallia "lama-ajan laatikko", joka toimii vain jos sitä vähän jysäyttää, mutta kenkäkaapissani on melko monen laajakuvatelevision arvosta korkoja.
Korkokenkien ja allekirjoittaneen yhteinen taival alkoi horjuen Espanjan Marbellasta vuonna 1999. Muististani on armollisesti pyyhkiytynyt tarkka tieto siitä, millaisissa lontsareissa/skeittikengissa/

hikisissä läpsyttimissä olen edustanut paikallisessa yökerhossa. Eräänä iltaa yksi portsari hienovaraisesti vihjasi, että näin paremmille klubeille olis kiva jos neiti laittais pukukoodin mukaiset korot "niinkuin muutkin naiset".

Vuosia haaveilemani Tributet ovat vihdoin matkalla kotiin!

3. Minulla on viha-rakkaussuhde suomalaisiin pukeutumistrendeihin. 

Mielestani on ihan mielettömän hienoa, että moni suomalainen ajattelee ja osaa lukea vaatteiden materiaalia, alkuperää ja käytettävyyttä, eikä vain niskalapun merkkiä.

Ihailen myös suuresti maanmiesteni pukeutumisen minimalistista innovatiivisuutta ja mukavuuden huomioon ottamista pukeutumisessa.

Mutta sitten... Ne trendit ovat ihan kauhean kapea-alaisia ja tylsiä! 

Joko silmissäni on vikaa tai huomaan vain kaksi ääripäätä: helmikorvis-harmaa neule-MK-kello -yhdistelmä kruunattuna kauden massamerkkilaukuista  (toki vain ja ainoastaan konjakin tai mustan sävyssä) tai sitten on tämä androgyyninen mörkö -look tummanpuhuvassa laatikkokaavussa. 

Minusta suomalaiset ovat luonnostaan hurjan kauniita (oikeasti!), mutta kumman harvat osaavat korostaa pukeutumisella esim. vartalonsa parhaita puolia. Tiedä häntä, johtuuko tämä pohjoisesta kainoudesta vai valikoiman puutteesta.

Tiedostan kuitenkin, etta näen vain puoli totuutta seuratessani Suomi-ilmiöitä pääasiassa vain blogistanian ja harvojen visiittieni kautta. Antakaa siis anteeksi karkeat yleistykseni.

4. Uggit voisi mielestäni räjäyttää tältä maapallolta.

Hirveät pisiliisikarvalontsarit ovat minusta jopa mauttomammat kuin paljonpilkatut Crocsit, joissa on sentään jotain todella kitchiä, jos oikein kaivaa. Olen saanut kuulla, etten tiedä mistä puhun, koska en kuseta koiraani -20 C pakkasessa. Otin haasteen vastaan ja hommasin kunnon vanhan ajan Moon Bootsit viimeiselle Suomikeikalle. In your face!

5. Yksi hienoista asioista nykyisessä asuinmaassani ovat sopuhintaiset ja jokamiehen ulottuvilla olevat räätälit ja suutarit. 

Luin joskus vuosia sitten jostain lehdestä, kuinka venäläinen muoti-ikoni Miroslava Duma tuunaa jokaikisen vaatteensa henkiräätälillään juuri omalle kropalleen sopivaksi. Hiljalleen huomaan valuneeni apinoimaan ihanaa Miraa: shoppailu saatetaan aina päätökseen Doña Valerian pikku studiolla. Doñan osaavissa hyppysissä tasapäisinkin Zara-paituli saa juuri meikäläisen persjalkaista torsoa imartelevan, kohennetun olomuodon. 

Kenkiä rakastan sellaisella intohimolla, etten suurin surminkaan kävele uusilla kipittimillä ennen Pedron Kenkä-Sairaalan pohjia, korkolappuja ja suojakasittelyä. Huomatkaa muuten tämä komea nimi viiden neliön kenkälankilta haisevalla kopperolla! Nimi on kuitenkin miestä myöten, sillä Pedron parkkiintuneissa kätösissä korjaantuvat jopa naapurin koiran riepottelemat Loubit (älkää kysykö...)

6. En ole käynyt kertaakaan vaateostoksilla tänä vuonna. 

Jos siis lipeämistä Saksin kenkäosaston aleen ei lasketa, kröhöm. Haluan uskoa, että saavuttanut jonkinlaisen sisäisen harmonian: eilen kavellessani Zaran ohi tajusin, etten ole poikennut siellä sitten viime lokakuun. Olen ylpeä, että ihan oikeasti kaikki vaatteeni mahtuvat kahdelle lyhyelle vaaterekille ja kammoan nykyään näitä lehdistä tursuavia Hollywood Housewaiffien röyhelöisiä walk-in-closeteja! Paradoksaalista kyllä, kengät ja laukut ovat sitten ihan eri asia...

Dolcen mummojenpotkinta-pumpsit lähti talvialeista meille.

7. En ole ikinä käynyt Gina Trikoossa tai tilannut Nellyltä.

8. Toisaalta liikutuin kyyneliin asti kun H&M avasi marraskuussa Meksikossa ekan Lattari-Amerikan kauppansa.

Sain puljun avajaisisaa kyyneltä silmään ylpeydestä. Meidän Henkka! Tai no, ruotsalaisten, mutta tavallaan...
 

Lopuksi jaan tunnustuksen jokaiselle ulkosuomalaiselle tyylibloggaajalle!