Stylish Mikko from Private Blend blog shoot me with a  blog award. 
Oh my!
Mom always told me to respond in the same language I'm being talked to. Remembering her wise words, I'm writing this post in Finnish.
Kiitos siis Mikko, blogisi on huippu, eikä vähiten miehisen näkökulmansa vuoksi!
Señores y señoras, kahdeksan asiaa, joita et (halunnut) tietää minusta: 
1. Jaa mikä Kueriitta? 
Blogin nimi tarkoittaa paikallisella slangilla blondia. Itse tulin 
(hiusvari-) kaapista vasta puolisentoista vuotta sitten, siihen asti 
värjasin lettiäni sinnikkäästi mustanruskeaksi. Paikallinen styrkka 
vesilaatu, tyrmistynyt kampaajani sekä riittävän monen vuoden etäisyys 
armaan kotimaani värjäyskierrekulttuuriin (jonka olen kyllä ymmärtänyt olevan jo 
väistymässä luonnollisten sävyjen tieltä) käännyttivät lopulta kovakorvaisemmankin tolvanan paljastamaan todelliset karvansa. Blondi-identiteettini on kyllä yhä vähän hakusessa, tosin 
olen huomannut tukan avittavan kivasti latinalaisessa byrokraattisissa "hidasteissa". Viimeksi poliisiasemalla pääsin salamana jonon ohi, koska päivystävän 
komissaarion mielestä oli niin ihanat silmät ja nätti tukka. En valita.
|  | 
| 50 Shades of Black, vuonna 2010 | 
2. Telkkarini (ynnä muu kodintekniikka) on mallia "lama-ajan laatikko", joka toimii vain jos sitä vähän jysäyttää, mutta kenkäkaapissani on melko monen laajakuvatelevision arvosta korkoja.
Korkokenkien ja allekirjoittaneen yhteinen taival alkoi horjuen 
Espanjan Marbellasta vuonna 1999. Muististani on armollisesti 
pyyhkiytynyt tarkka tieto siitä, millaisissa lontsareissa/skeittikengissa/
hikisissä
 läpsyttimissä olen edustanut paikallisessa yökerhossa. Eräänä 
iltaa yksi portsari hienovaraisesti vihjasi, että näin paremmille klubeille 
olis kiva jos neiti laittais pukukoodin mukaiset korot "niinkuin muutkin naiset".
|  | 
| Vuosia haaveilemani Tributet ovat vihdoin matkalla kotiin! | 
3. Minulla on viha-rakkaussuhde suomalaisiin pukeutumistrendeihin.  
Mielestani on ihan mielettömän hienoa, että moni suomalainen ajattelee ja osaa lukea 
vaatteiden materiaalia, alkuperää ja käytettävyyttä, eikä vain 
niskalapun merkkiä.
Ihailen myös suuresti maanmiesteni pukeutumisen minimalistista 
innovatiivisuutta ja mukavuuden huomioon ottamista pukeutumisessa.
Mutta sitten... Ne trendit ovat ihan kauhean kapea-alaisia ja tylsiä! 
Joko 
silmissäni on vikaa tai huomaan vain kaksi ääripäätä: 
helmikorvis-harmaa neule-MK-kello -yhdistelmä kruunattuna kauden massamerkkilaukuista  (toki vain ja ainoastaan konjakin 
tai mustan sävyssä) tai sitten on tämä androgyyninen mörkö -look tummanpuhuvassa 
laatikkokaavussa. 
Minusta suomalaiset ovat luonnostaan hurjan kauniita (oikeasti!), mutta kumman harvat osaavat korostaa 
pukeutumisella esim. vartalonsa parhaita puolia. Tiedä häntä, johtuuko tämä 
pohjoisesta kainoudesta vai valikoiman puutteesta.
Tiedostan kuitenkin, etta näen vain puoli totuutta seuratessani Suomi-ilmiöitä 
pääasiassa vain blogistanian ja harvojen visiittieni kautta. Antakaa siis 
anteeksi karkeat yleistykseni.
4. Uggit voisi mielestäni räjäyttää tältä maapallolta.
Hirveät pisiliisikarvalontsarit ovat minusta jopa 
mauttomammat kuin paljonpilkatut Crocsit, joissa on sentään jotain todella 
kitchiä, jos oikein 
kaivaa. Olen saanut kuulla, etten tiedä mistä puhun, koska en kuseta 
koiraani -20 C pakkasessa. Otin haasteen vastaan ja hommasin 
kunnon vanhan ajan Moon Bootsit viimeiselle Suomikeikalle. In your face!
5. Yksi hienoista asioista nykyisessä asuinmaassani ovat sopuhintaiset 
ja jokamiehen ulottuvilla olevat räätälit ja suutarit. 
Luin joskus 
vuosia sitten jostain lehdestä, kuinka venäläinen muoti-ikoni Miroslava Duma tuunaa
 jokaikisen vaatteensa henkiräätälillään juuri omalle kropalleen sopivaksi. Hiljalleen huomaan valuneeni 
apinoimaan ihanaa Miraa: shoppailu saatetaan aina päätökseen Doña 
Valerian pikku studiolla. Doñan osaavissa hyppysissä tasapäisinkin 
Zara-paituli saa juuri meikäläisen persjalkaista torsoa imartelevan, 
kohennetun olomuodon. 
Kenkiä rakastan sellaisella intohimolla, etten suurin surminkaan kävele uusilla kipittimillä ennen Pedron Kenkä-Sairaalan pohjia, korkolappuja ja 
suojakasittelyä. Huomatkaa muuten tämä komea nimi viiden neliön kenkälankilta 
haisevalla kopperolla! Nimi on kuitenkin miestä myöten, sillä Pedron 
parkkiintuneissa kätösissä korjaantuvat jopa naapurin koiran riepottelemat Loubit (älkää kysykö...)
6. En ole käynyt kertaakaan vaateostoksilla tänä vuonna. 
Jos siis lipeämistä Saksin 
kenkäosaston aleen ei lasketa, kröhöm. Haluan uskoa, että saavuttanut jonkinlaisen sisäisen harmonian: eilen kavellessani Zaran ohi tajusin, 
etten ole poikennut siellä sitten viime lokakuun. Olen ylpeä, että ihan 
oikeasti kaikki vaatteeni mahtuvat kahdelle lyhyelle vaaterekille ja kammoan nykyään näitä lehdistä tursuavia Hollywood Housewaiffien röyhelöisiä walk-in-closeteja! Paradoksaalista kyllä, kengät ja laukut ovat sitten ihan eri asia...
|  | 
| Dolcen mummojenpotkinta-pumpsit lähti talvialeista meille. | 
7. En ole ikinä käynyt Gina Trikoossa tai tilannut Nellyltä.
8. Toisaalta liikutuin kyyneliin asti kun H&M avasi marraskuussa Meksikossa ekan Lattari-Amerikan kauppansa.
Sain puljun 
avajaisisaa kyyneltä silmään ylpeydestä. Meidän Henkka! Tai no, 
ruotsalaisten, mutta tavallaan...
  
Lopuksi jaan tunnustuksen jokaiselle ulkosuomalaiselle tyylibloggaajalle!